Läpi vaikka harmaan kiven - burnout!

Suomalaiset tunnetaan sitkeänä kansana, joka sisulla raivaa metsät, halkoo kukkulat, ui vaikka talvella ja tekee töitä niin, että nahka lähtee selästä. Rehti ja reilu, kunnon suomalainen.

Kylläpä on ihailtavan komea kansanominaisuus meillä suomalaisilla! Totuus on kuitenkin hiotun ja kiiltäväksi puunatun pinnan alla hiukan erilainen. Olette varmasti kuulleet "burnout" sanan useissa yhteyksissä. Edes suomalainen ei ole siunattu loputtomilla energiavaroilla muutoin kuin ehkä Kalevalan taruissa.

Burnout, eli loppuun palaminen tai hienommin sanottuna työuupumus, koettelee nykyisin monia suomalaisia ihan yhtä lailla kuin ulkomaalaisia. Kyse ei ole henkilön huonoudesta tai kelvottomuudesta, meitä vaan ei ole luotu kestämään sellaista hulinaa ja vilinää, mitä tämänpäiväinen työelämä vaatii.

Meidän pitäisi kyetä kouluttautumaan ja pysymään ajan tasalla 24/7 uusimmista trendeistä ja markkinoista, hoitaa perhe, harrastaa, elää terveellisesti, nähdä maailma ja saavuttaa elämässä jotain, josta meidät muistettaisiin hamaan tulevaisuuteen. Pitäisi pystyä ideoimaan jatkuvasti uutta, taistella pahoja asioita vastaan kädet sidottuina, vaalia tasa-arvoa, mutta silti menestyä. Täytyy olla melkoinen elämästä suoriutuja, joka kykenisi kaikkeen tähän, mutta lähes jokainen meistä kantaa näitä ylettömän suuria suorituspaineita harteillaan. Miksi? Koska meidät on opetettu siihen - pure hammasta ja puske eteenpäin!

Meitä morkataan, jos emme kestä näistä paineista aiheutuvaa stressiä ja sen mukana tulevia ongelmia. Ainakaan minä en tietääkseni ole mikään huipputeknillinen robotti, johon voi vaihtaa öljyt tai asentaa uusia varaosia, jos entiset hajoavat. Olen ihminen - lihaa ja verta - joka muuttuu ja vanhenee sekuntien myötä. Miksi meiltä sitten vaaditaan niin hirveästi, kun vain hyvin harvat kykenevät niistä selviytymään? Sitä voipi itse kukin miettiä, sillä helppoa vastausta siihen ei ole.

Työuupumus ei itsessään ole sairaus, vaan konkreettinen ilmentymä, jonka takana on työstä aiheutunut pitkällinen stressi. Se johtaa hyvin usein mielenterveysongelmiin, jos asioihin ei puututa tarpeeksi ajoissa. Yleisimmät oireet ovat kuitenkin melko helppoja havaita: mm. työssä tylsistyminen, työhaluttomuus, fyysinen väsyminen, henkinen uupumus/raskaus, toistuvat sairastumiset, huonovointisuus, kivut ja säryt, ahdistuneisuus ja välinpitämättömyys. Nämä ovat tosin hyvin monen muunkin vaivan yleisempiä oireita, tämän vuoksi kannattaa ottaa yhteyttä työterveydenhuoltoon tai omaan lääkäriin ja varata aika keskusteluun. Takana voi olla paljon vakavampiakin asioita. Ei siis ole väärin huolehtia itsestään. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi ja työpaikat ottavat ilomielin työntekijöistään irti sen minkä saavat mahdollisimman edullisesti. Kuuntele itseäsi ja havainnoi terveyttäsi säännöllisesti. Mitä aikaisemmin saat apua, sen parempi.

Työyhteisöissä kannattaa myös rohkeasti keskustella asioista, jotka johtavat työuupumukseen, jotta asioita voitaisiin korjata tai parantaa. Pitkällä tähtäimellä siitä hyötyvät niin työntekijät kuin työnantajatkin. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei kyse ole aina työpaikasta, myös itse työntekijällä voi olla ongelmia, jotka tekevät työstä selviytymisen liian vaikeaksi - tällöin työntekijän kannattaisi uudelleen miettiä työalaansa ja hakea ammattiapua.

Duodecim Terveyskirjasto

Masentaa - olen häpeäksi!

VÄÄRIN! Liian paljon niin Suomessa kuin globaalisti ajatellaan mielenterveydestä häpeälliseen tai alentavaan sävyyn. Ei. Te ette ole enkä minä ole yhteiskunnan häpeä!

Masennus on toki vain yksi sairaus useiden kymmenien joukossa, mutta lienee myös yksi tunnetuimmista, siksi käytän sitä esimerkkinä. Olkaa rehellisiä itsellenne, kun mietitte seuraavaksi; häpeättekö itseänne tai jotakuta toista, jolla on jokin mielenterveydellinen sairaus?

Jos vastasit "kyllä", on aika yrittää muuttaa/parantaa ajatusmaailmaa. Suomessa yksistään arviolta joka toinen sairastaa masennusta jossain elämänvaiheessa joko tietoisesti tai tietämättään. Olet siis voinut olla itsekin masentunut, vaikket välttämättä ole sitä ymmärtänyt. Tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, että mielisairauksia potevat kanssaihmiset ovat aivan tavallisia ihmisiä niin kuin te ja minä. Toisilla sairaudet vain ovat vakavampia ja ilman hoitoa voivat aiheuttaa yhteiskunnallisia häiriöitä. Pohjatotuus on kuitenkin se, että se voisit olla juuri sinä, joka sairastaa tai sairastuu.

Vertauksellisesti kysyn, että tekeekö vaikka syövän, diabeteksen, reuman tai flunssan sairastaminen teistä sen häpeällisempiä ihmisinä kuin silloin, kun olette/olitte terve? Jos ei, miksi mielisairaus sitten tekisi? Tai, jos tekee, niin miksi? Loppujen lopuksi tarvitaan oikea diagnoosi ja oikeanlaista hoitoa. Ja kuka ikinä onkaan sairastanut mitään hiukankaan kevät-/syysflunssaa vakavampaa, tietää ettei oikean diagnoosin tai hoidon saaminen ole aina yksinkertaista tai helppoa. Onko se tällöin sairastuneen vika? Pysähtykää miettimään, pohtimaan, miksi ajattelette nurjasti mielenterveydestä ja/tai mielisairauksista, kiitos :)

Jos vastasit "en", hyvä sinulle! Olet oikealla tiellä :) Nimittäin mielisairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin, mielenterveys on vain vähemmän ymmärretty lääketieteen ala, joten tietoa ja oikeanlaisia diagnooseja tai hoitomuotoja ei ole keritty, saati pystytty, selvittämään niin runsaasti kuin muihin vakaviin sairauksiin. Ei pidä hävetä itseään, koska sellainen asenne vain pahentaa sairautta/sairauksia. Kaikki negatiivinen ajattelu ja suhtautuminen voi pahentaa oireita ja johtaa uusiin vaivoihin.

Tiedän sen itse, kun ennätin salailla ja piilotella, pitää ns. "normaali-ihmisen" kulissia yllä, melkein vuosikymmenen. Nyt en enää pidä, enkä ole pitänyt muutamaan vuoteen ja voin paremmin kuin kertaakaan tuona vuosikymmenen aikana! Tämäkin on hyvin henkilökohtainen kokemus itse kenellekin, mutta totuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen poisti hyvin painavan ja stressaavan taakan harteiltani. En pelkää sanoa, että olen masentunut, paniikkihäiriöinen ja sosiaalikammoinen, jotka on diagnosoitu ja niihin on asianmukainen hoito-ohjelma käynnissä. Olen hyvin taipuvainen negatiivisuuteen, joten joudun taistelemaan päivittäin, jotten sorru morkkaamaan tai vähättelemään itseäni, saati asetu nurkkaan surkuttelemaan kohtaloani. Opin koko ajan pitämään enemmän positiivista virettä yllä ja se helpottaa monia oireitani huomattavasti. Tähän on merkittävästi auttanut vertaistuki Varkauden Mielituvalla.

Toki on hetkiä, päiviä tai jopa viikkoja, kun ei kerta kaikkiaan jaksa taistella vastaan ja sulkeutuu. Silloin olisi hyvä ja tärkeää pitää yllä sosiaalisuutta, joko perheen, kavereiden tai vertaistuen avulla, jotta kierre ei pääse pahentamaan tilannetta niin vakavaksi, ettei enää nouse sängystä. Jos ei muu auta, lääkärin apua tulisi jo hakea ennen kuin ollaan sängyssä pitkät päivät, mutta viimeistään siinä vaiheessa.


Perheellisillä asiat ovat luultavimmin vaikeammin käsiteltävissä, varsinkin, jos on pieniä lapsia. Lapset eivät välttämättä ymmärrä mistä on kyse tai saattavat jopa hätääntyä. Tällaisissa asioissa kannattaa kääntyä asiantuntijoiden puoleen ja itse kukin ymmärtää perhettään parhaiten siinä, miten asioihin yleensä suhtaudutaan.

Kaikesta huolimatta opetelkaa hyväksymään itsenne sellaisina kuin olette; ymmärtämään niin kehoanne kuin mieltännekin, sillä ne ovat teidän ainoanne. Älkääkä pelätkö puhua - sulkeutuminen vain stressaa ja stressi huonontaa koko elämää.

Kaamosmasennuksen kirous

Syksy on jo puolessa; eletään pimeintä aikaa, vaikka sää hetkellisesti salli maahan valkoisen peitteen. Kaamosmasennuksen riemuaikaa, mutta siitä kärsivälle pitkä taival. Pimeys masentaa ja sade huuhtelee voimat mennessään. Mikään ei tahdo kiinnostaa eikä sängystä tahtoisi edes nousta. Sitähän se on, koko pitkän syys-ja talvikauden.

Mikäpä tähän tepsisi?

• kirkasvalohoito
• vertaistuki
• liikunta
• musiikki
• terapialemmikit/eläimet
• uusi harrastus
• matkailu/loma
• vitamiinit ja hivennäisaineet
• luontaistuotteet - vaarallisia
• ruoka
• shoppailu

Kirkasvalosta on olemassa myönteisiä tutkimustuloksia ja sitä käytetään yleisesti hoitomuotona, mutta edes se ei kaikkia auta. Sitä kannattaa silti kokeilla, tiedä vaikka se auttaisi juuri sinua!

Vertaistuki puolestaan ei poista oireita, mutta on sitäkin hyödyllysempi piristäessä mieltä ja tuomaan arkeen sosiaalisia kontakteja, jollei sellaisia muutoin ole. Toisen, asian ymmärtävän, kanssa jutustelu voi helpottaa omaa oloa huomattavasti ja tuoda kaikenmoista uutta elämään. Vertaistukitoiminnan yhteishenki on kauttaaltaan mieluista ja hyväksyvää, missä ketään ei suljeta pois.

Liikunta; toisilla auttaa, toisilla ei, mutta koskaan se ei ole hyödytöntä! Olisi tärkeää liikkua, kuten itse kukin kykenee, pelkästään jo fyysisen hyvinvoinnin vuoksi, mutta sen on todettu myös virkistävän ja "tuulettavan" mieltä. Jo se, että ns. pakottaa itsensä liikkeelle, oli se sitten sisällä tai ulkona, voi toisilla piristää ja tuoda hyvänolon tunnetta. Toisilla puolestaan oikein kunnon reippailu auttaa. Kokeilemalla se selviää ja vaikka ei juuri sinulla auttaisikaan, ei siitä ole ollut haittaakaan :)

Musiikki on ollut tutkitusti hyväksytty terapeuttinen hoitomuoto Suomessa jo 1960-luvulta lähtien. Se vaikuttaa alitajuntaan luoden mielihyvää ja rikastaen mielimaisemaa. Kaikilla on omia mieluisia kappaleita, genrejä, artisteja tai bändejä, joista pitävät muita enemmän ja niiden kuuntelu saanee useat paremmalle mielelle. Jos pelkkä musiikin kuuntelu ei kuitenkaan jaksa virkistää mieltä, voi siihen lisätä omaa aktiivisuutta: musiikkimaalaus, omien laulujen kirjoitus, laulaminen, tanssiminen, instrumentin soittaminen tai improvisoiden musiikin tahdissa liikkuminen.

Uusi harrastus - "hoitomuoto", jota monet suosittelevat. Uusi harrastus voi olla niin rikkaus kuin huolenaihekin. Ne, joilla on jo ennestään paljon harrastuksia, kannattaisi hetkisen miettiä, riittääkö puhtia uuteen tai voiko jonkin vanhan korvata uudella. Liika stressi nimittäin pahentaa kaamosmasennusta entisestään. Kuten kaikissa harrastuksissa, sen ei tarvitse olla monimutkainen, kallis tai vaikea, kunhan se miellyttää ja kiinnostaa itseäsi!

Matkailu ja loma ovat oivia, mutta monesti valtavan kalliita, tapoja saada mieliala nousuun. Mikäpä ei piristäisi niin kuin mieluisa reissu niin koti- tai ulkomailla! Hyvin monilla ei kuitenkaan ole sellaiseen mahdollisuuksia. Miten olisi sitten vaikka telttaretki, päivän reissu toisessa kaupungissa tai vaikka ystävän luona kylässä käyminen? Eivät varsinaisesti lomia tai matkoja, mutta vaihtelua arkeen kuitenkin.

Vitamiinit ja hivennäisaineet kuuluvat jokapäiväiseen elämään ja terveyteen, mutta ne eivät ole kaamosmasennuksen hoitokeinoja. Liiallisesti saatuina vitamiineistakin voi koitua haittavaikutuksia: kuten mahan löysyyttä, päänsärkyä, unettomuutta ja väsymystä. Toisaalta kehomme tarvitsee niitä elämiseen, joten vitamiinien käyttäminen päivittäin ravintoköyhän ruokavalion tukena on suositeltavaa. On tärkeää noudattaa annostusohjetta ja lääkärin ohjeita.

Luontaistuotteet voivat olla erittäin vaarallisia! Ennen omatoimista luontaistuotteiden käyttöä, erityisesti, jos sinulla on minkäänlaisia reseptilääkkeitä mihin tahansa, neuvottele aina ensin lääkärin kanssa. Toiset niin mielialalääkkeet kuin muutkin reseptilääkkeet reakoivat hyvinkin huonosti luontaistuotteiden sisältämiin aineisiin, jotka saattavat heitellä hyvinkin paljon ihan tuotekohtaisesti, koska niillä ei ole samanlaista tarkkaa ja pitkäaikaista tutkimusprosessia kuin lääkkeillä yleensä. Jos kuitenkin haluat käyttää luontaistuotteita tai tunnet, että niistä on sinulle apua, muista neuvotella lääkärin kanssa ja käydä verikokeissa ym. tarkistuttamassa tilanne ihan itsesi vuoksi.

Tarvitsemme ruokaa elääksemme, mutta, jos ruoasta kokee saavansa mielenvirkeyttä, on ehdottoman tärkeää, että silloin syö enemmän vihanneksia, salaatteja ja hedelmiä kuin ns. roskaruokaa ja herkkuja. Mm. diabeetikkojen kannattaa varoa myös liiallista hedelmien syöntiä hedelmäsokerin takia. Kaamosmasennukseen ahmitut herkut koituvat hyvin nopeasti harmiksi lihomisen ja mahdollisten muiden sairauksien, kuten diabeteksen, muodossa, eikä ylensyöminen tuota kuin hetkellistä mielihyvää.

Shoppailu voi olla hauskaa, kamalaa ja addiktoivaa yhdellä kertaa, mutta joillakin tavaroiden ostelu helpottaa mieltä. Nimenomaan addiktoitumista, "shoppailuholismia", on varottava ja sen vuoksi en suosittele ostelua hoitokeinona. Ns. ikkunaostoksilla käyminen sen sijaan ei aiheuta merkittäviä haittoja. Toisinaan pelkkä tuotteiden katselu voi joitain piristää :)

Mikään ei siis varsinaisesti poista kaamosmasennusta, mutta siihen löytyy lievitystä - vaikeinta on vain löytää se "oma juttu", mikä tepsii. Itselläni ei ole varsinaista kaamosmasennusta todettu mustaa valkosella, mutta mielialan laskemisen huomaa kyllä ilman lääkäriäkin. Itselläni tepsii niin vertaistuki, kirkasvalo, liikunta, hyvä ruoka kuin mieluinen tekeminen alakuloisuuden lievittämiseksi, mutta on varmasti monia, joilla kaamosmasennus on niin vaikeaa, että kannattaa suosiolla hakea ammattiapua kotikuntansa terveyshuollosta.

Oma lääkäri voi tarvittaessa kirjoittaa lähetteen psykiatriselle, jossa ensikäynnillä kartoitetaan tilanteen vakavuutta eri testein ja pohditaan parhain hoitomuoto henkilökohtaisesti hoitajan kanssa. Siitä voidaan tarpeen vaatiessa sopia psykiatrin aika lääkärin lausuntoja, sairaslomaa ja mahdollista lääkitystä varten. On kuitenkin omaksi eduksi mieluummin pyytää apua kuin virua surkeudessa yksin. Vaikka ihmelääkettä ei ole, voidaan asioille silti tehdä jotain.