Huom!



HUOMIO! Blogi sisältää mielipiteitä, jotka ovat omiani. En ole ammattilainen!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Masentaa - olen häpeäksi!

VÄÄRIN! Liian paljon niin Suomessa kuin globaalisti ajatellaan mielenterveydestä häpeälliseen tai alentavaan sävyyn. Ei. Te ette ole enkä minä ole yhteiskunnan häpeä!

Masennus on toki vain yksi sairaus useiden kymmenien joukossa, mutta lienee myös yksi tunnetuimmista, siksi käytän sitä esimerkkinä. Olkaa rehellisiä itsellenne, kun mietitte seuraavaksi; häpeättekö itseänne tai jotakuta toista, jolla on jokin mielenterveydellinen sairaus?


Jos vastasit "kyllä", on aika yrittää muuttaa/parantaa ajatusmaailmaa. Suomessa yksistään arviolta joka toinen sairastaa masennusta jossain elämänvaiheessa joko tietoisesti tai tietämättään. Olet siis voinut olla itsekin masentunut, vaikket välttämättä ole sitä ymmärtänyt. Tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, että mielisairauksia potevat kanssaihmiset ovat aivan tavallisia ihmisiä niin kuin te ja minä. Toisilla sairaudet vain ovat vakavampia ja ilman hoitoa voivat aiheuttaa yhteiskunnallisia häiriöitä. Pohjatotuus on kuitenkin se, että se voisit olla juuri sinä, joka sairastaa tai sairastuu.

Vertauksellisesti kysyn, että tekeekö vaikka syövän, diabeteksen, reuman tai flunssan sairastaminen teistä sen häpeällisempiä ihmisinä kuin silloin, kun olette/olitte terve? Jos ei, miksi mielisairaus sitten tekisi? Tai, jos tekee, niin miksi? Loppujen lopuksi tarvitaan oikea diagnoosi ja oikeanlaista hoitoa. Ja kuka ikinä onkaan sairastanut mitään hiukankaan kevät-/syysflunssaa vakavampaa, tietää ettei oikean diagnoosin tai hoidon saaminen ole aina yksinkertaista tai helppoa. Onko se tällöin sairastuneen vika? Pysähtykää miettimään, pohtimaan, miksi ajattelette nurjasti mielenterveydestä ja/tai mielisairauksista, kiitos :)


Jos vastasit "en", hyvä sinulle! Olet oikealla tiellä :) Nimittäin mielisairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin, mielenterveys on vain vähemmän ymmärretty lääketieteen ala, joten tietoa ja oikeanlaisia diagnooseja tai hoitomuotoja ei ole keritty, saati pystytty, selvittämään niin runsaasti kuin muihin vakaviin sairauksiin. Ei pidä hävetä itseään, koska sellainen asenne vain pahentaa sairautta/sairauksia. Kaikki negatiivinen ajattelu ja suhtautuminen voi pahentaa oireita ja johtaa uusiin vaivoihin.

Tiedän sen itse, kun ennätin salailla ja piilotella, pitää ns. "normaali-ihmisen" kulissia yllä, melkein vuosikymmenen. Nyt en enää pidä, enkä ole pitänyt muutamaan vuoteen ja voin paremmin kuin kertaakaan tuona vuosikymmenen aikana! Tämäkin on hyvin henkilökohtainen kokemus itse kenellekin, mutta totuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen poisti hyvin painavan ja stressaavan taakan harteiltani. En pelkää sanoa, että olen masentunut, paniikkihäiriöinen ja sosiaalikammoinen, jotka on diagnosoitu ja niihin on asianmukainen hoito-ohjelma käynnissä. Olen hyvin taipuvainen negatiivisuuteen, joten joudun taistelemaan päivittäin, jotten sorru morkkaamaan tai vähättelemään itseäni, saati asetu nurkkaan surkuttelemaan kohtaloani. Opin koko ajan pitämään enemmän positiivista virettä yllä ja se helpottaa monia oireitani huomattavasti. Tähän on merkittävästi auttanut vertaistuki Varkauden Mielituvalla.

Toki on hetkiä, päiviä tai jopa viikkoja, kun ei kerta kaikkiaan jaksa taistella vastaan ja sulkeutuu. Silloin olisi hyvä ja tärkeää pitää yllä sosiaalisuutta, joko perheen, kavereiden tai vertaistuen avulla, jotta kierre ei pääse pahentamaan tilannetta niin vakavaksi, ettei enää nouse sängystä. Jos ei muu auta, lääkärin apua tulisi jo hakea ennen kuin ollaan sängyssä pitkät päivät, mutta viimeistään siinä vaiheessa.


Perheellisillä asiat ovat luultavimmin vaikeammin käsiteltävissä, varsinkin, jos on pieniä lapsia. Lapset eivät välttämättä ymmärrä mistä on kyse tai saattavat jopa hätääntyä. Tällaisissa asioissa kannattaa kääntyä asiantuntijoiden puoleen ja itse kukin ymmärtää perhettään parhaiten siinä, miten asioihin yleensä suhtaudutaan.


Kaikesta huolimatta opetelkaa hyväksymään itsenne sellaisina kuin olette; ymmärtämään niin kehoanne kuin mieltännekin, sillä ne ovat teidän ainoanne. Älkääkä pelätkö puhua - sulkeutuminen vain stressaa ja stressi huonontaa koko elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidä kommentit asiallisina, kiitos :)